Vähän ajankohtaisempaa tunnetta. Tänään siis tuli nukuttua aivan liikaa. Karkeasti 14 tuntia. Se on varmaa syy tähän ahdistuneeseen oloon. Päivä tavallaan valui huomaamatta ohi. Pistin herätys kellon soimaan yhdeksältä ehtiäksen maantiedon kertauskurssille. Heräsin kyllä siihen, mutta en jaksanut nousta. Ajatus siitä, että joutuisi polkemaan tuonne ulos pimeään oli liian musertava. Jäin siis lämpimien vällyjen alle nukkumaan ja... noh heräsin kolmelta. Olo oli niin epätodellinen tuolloin.

Tämän päivän onkin sitten ahdistanut oikein kunnolla. Välillä itseinho on nostanut päätään ja haluaisin vain kuolla. Mikä on erittäin hämmentävää. Eilenhän oli niin hyvä päivä. Ei mitään ongelmaa, vain vähän väsynyt olo aamulla huonosti nukutun yön jälkeen. Mutta niinhän käy välillä kaikille, jokainen on joskus valvonut liikaa.

 

 

Deviantartissa kävin ihastelemassa toisten piirtämiä kuvia. Tuli heti sellainen olo, että miksen itse osaa mitään. Tunne oli niin järkyttävän vahva. Oikein pahaa teki. Hermoheikkoa olen myös esittänyt. Olen tänään ärähtänyt Rosalle kaksi kertaa. Eikä se varmaan tiedä edes mistä hyvästä, kun en oikeastaan itsekkään tiedä. Ensimmäisellä kerralla rähähdin sille kun se leikki kissan kanssa aika rajun näköisesti, vaikka tiedän hyvin, että Misu olisi milloin tahansa voinut lopettaa leikin tai lähteä livohkaan. Toisella kerralla se intoutui haukkumaan tontin viereisellä tiellä kävelevälle ihmiselle päästäessäni sen ulos. Ärähdin sille vain "Rosa". Koira hiljeni ja kääntyi katsomaan minua kuin kysyäkseen "mikä sua nyt risoo?" Todella hyvä kysymys, en vain osaa vastata siihen. Tuntuu kuin koira olisi menettänyt kaikki käytöstapansa hetkessä, vaikka oikesti mikään ei ole muuttunut. Aina se on haukkunut ohi kulkijoita hetken, jos tulee yllätetyksi ja hiljentynyt sitten. Se ei hauku, jos näkee ihmisen tulevan jo matkan päästä. Totteli se myös todella hyvin luoksetulo kutsua, joten miksi ihmeessä tuollainen tunne.

 

 

Kissa on myös tänään roikkunut nilkassa koko ajan. Jatkuvasti mankumassa jotain. Ensiksi mourusi ruokaa. Annoin sitä. Sitten iski halipula. Hoidin velvollisuuteni ja kohta katti huusi eteisessä, että haluaa pihalle. Noh, laitoin kissan valjaisiin ja lähdettiin ulkoilee koira tietysti matkassa.

Virallisen lenkin kävin Rosan kanssa pyörällä. Olin koko matkan ajan ajatuksissani, enkä olisi varmaan huomannut, vaikka olisin ajanut jonkun päältä. Onnekseni Rosa osaa olla niin nätisti pyörän vierellä.

Akarn