Kuuluisat penkinpainajaiset eli penkkarit ovat ohi. Oikeastaan jo pitkän aikaa sitten. Kolme vuotta ollaan niitä odotettu toiveikkaana sekä hampaita kiristellen. 13.2 saapuikin sitten tuo odotettu päivä ja voin sanoa, että oli se sen arvoista! Päästä hytisemään rekan kyytiin, huutamaan ja kirkumaan vastaan tuleville, sekä pistämään keskustan liikenne sekaisin. Parasta oli kuitenkin se, kuinka täysin tuntemattomat ihmiset vastasivat heilutuksiin, jopa autojen tuulilasien takaa.

Päivään oltiin myös valmistauduttu toden teolla. Ainakin melkein. Pukuja löytyi joka lähtöön. Perinteisistä merirosvoista Barbie-laatikoihin, pingviineistä lehmiin. Uhrasin itsekin muutaman tunnin elämästäni penkkari pukujen tekemiseen veljelleni ja itselleni. Hieman yllätyin siitä, että ehdin muka molemmat puvut ajoissa tehdä, sillä omaa pukuani tein vielä edellisenä yönä. Sainkin sen vasta kolmen aikoihin yöllä tehtyä valmiiksi. Totta jos puhutaan, en olisi pystynyt muutenkaan todennäköisesti nukkumaan koko yönä, ei siis haitannut yhtään, vaikka olikin hommia mitä tehdä. Kissan kanssa vain popitettiin ja valvotettiin samalla vahingossa koko kämppää. Kukaan ei kuitenkaan tullut valittamaan meille. Onneksi, saatiin rauhassa riehua.

Misu onkin ollut alusta asti seuranani tekemässä penkkari asuja. Se on yrittänyt parhaansa mukaan olla avuksi. Käytännössä siis vain häirinnyt minua kokoajan. Pomppinut liimapurkissa, uinut liisterissä ja jahdannut lankoja. Sitä saikin vahtia kokoajan puolella silmällä, ettei vain kävisi mitään pahempaa vahinkoa. Onneksi se on sen verran fiksu kuitenkin, ettei yritä syödä mitään. Paitsi tietysti maalivedet. Ne on sitten juotava, oli mikä oli. Onnistuipa se lopulta sotkemaan myös peruukki parkani aivan täysin. En ole sitä vieläkään kunnolla selväksi saanut. Ihana kissa!

 

​

 

Penkkari päivä alkoi yhteisillä abi-kahveilla 10 aikoihin. Sen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa poltettavana muiden lukiolaisten palatessa kirjojensa pariin. Nuo pari tuntia menivätkin rattoisasti ohi istuskellessa, jutellessa ja veljen pukua korjaillessa. Nimenomaan korjaillessa. Kantajaa pystyssä pitäneet langat eivät jaksaneetkaan taistella painovoimaa vastaan, vaan katkesivat omia aikojaan yksi kerrallaan. Silloin olivat hyvät ideat tarpeen. Onneksemme saimme puvun Jeesus-teipillä korjattua siihen malliin, että se kesti kuin kestikin koko päivän leviämättä ympäriinsä. Alusta huolimatta, veljeni puvusta tuli menestys. Ainakin sitä kehuttiin paljon ja se tuli toiseksi pukukilpailussa tai oikeastaan vuoden Abi-kilpailussa. Oma pukuni sai myös yllättävästi muutaman kehun.

 

     

 

Kahvin jälkeen olikin sitten perinteisten juhlien vuoro. OlympiAbilaisten. Tosi mahtavasti oli juhlat toteutettu olympia-teemalla. Saimme ihan oman soihdunkin sinne, sellaisen hienon paperilampun. Kohta olivatkin kisat täysillä menossa ja kisakatsomo aivan innoissaan. Kilpailut olivat hauskoja ja palkinnot mielenkiintoisia. Esimerkiksi palkittiin vuoden baarrrikärpänen, vuoden kvanttifysiikan ja kaiken muunkin nero sekä vuoden Pepsodent.

Itse ajelu oli kyllä melkoinen kokemus. Ymmärrän nyt täysin miksei hevoset yleensä tykkää olla trailerissa. Siellä lavalla oli todella hankala pysyä pystyssä varsinkin kun ei roikkunut kaiteessa kiinni. Yhdessä risteyksessä kuski tekikin äkkipysähdyksen ja lavallinen abeja veti nurin. Kuin joku olisi heittänyt ison keilapallon keilojen joukkoon. Itsekin melkein kaaduin siinä kiljaisun saattelemana. Melkein, polvilla tuli kuitenkin käytyä. Meitä myös käytännössä myrkytettiin pakokaasuilla koko sen ajelun ajan. Ehkä se olikin syynä hilpeään tunnelmaan. Palella sai myös, vaikka olikin toppakamppeet niskassa. Kuitenkin naamarista huolimatta kasvoille tuntuva viima 60 vauhdissa oli ihanaa! Niin vapauttavaa. Kaupungissa yritin tietysti metsästää liikennemerkkejä. Yhteenkään en kuitenkaan osunut kurottamalla, vaikka yritystä oli. Kunnon huijausta. Tuntuivat olevan hirveän lähellä, mutta eivät kuitenkaan olleet.

Illalla sitten lähdettiin kaverille yöksi juhlimaan. Seuraavana päivänä olikin jo toisten juhlien vuoro. Wanhojen tanssien. Lähdettiin ystävän kanssa ihan vain kuokkimaan. Kummallakaan ei olisi ollut virallisesti mitään asiaa sinne, mutta eihän sillä käytännössä ole mitään väliä. Hienot puvut vain houkuttelivat liikaa ja päätettiin sitten lähteä käymään. Hetken mielijohteesta, tottakai. Komeasti kakkoset tanssivatkin ja puvut olivat toinen toistaan kauniimpia. Tuli pari kertaa sellainen olo, että haluan itsekin mennä tuonne tanssimaan. Hieman kyllä harmittaa, etten itse ollut viime vuonna tanssimassa. Noh ei olisi ollut pariakaan, eikä kursseille ollut tilaa silloin kun yritin ilmoittautua. 

Akarn