Ajatella kuinka tulevaisuus voi näyttää samalla niin lupaavalta ja silti niin ahdistavalta. Koskaan en ole odottanut näin innolla koulujen alkamista. Koskaan en ole myöskään ollut näin peloissani kesän suhteen. Tuntuu kuin kävelisi kohti pimeää ja mustaa rotkoa, jonka yli ei voi hypätä. Eikä ole siipiä joilla lentää... Sitä paitsi olen tullut siihen tulokseen, että minulla on pakko olla vähintäänkin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mikään muu ei enää selitä tätä yksityistä vuoristorataani. Mieli muuttuu kuin valot liikenteen keskellä. Muutun iloisesta surulliseksi ja toisin päin muutamassa sekunnissa. Huomaan myös reagoivani aivan järkyttävän voimakkaasti mitä tyhmimpiin asioihin.

SDC10951-normal.jpg

SDC16649-normal.jpg

 

Punnitsin itseni ja koiran pari päivää sitten, kauhukseni sain huomata yhteispainomme nousseen 88,8 kiloon. Oikein kouraisi mahan pohjasta. Toivoin niin pirusti, että kaikki nuo lisäkilot olisivat tulleet itselleni, eikä koiralle. Olisin oikeasti hyppinyt ilosta jos niin olisi käynyt, mutta ei niin EI! Pystyin vain tuijottamaan puntaria punnitessani itseni. Kaksi kiloa, kaksi perkeleen kiloa olin laihtunut. Ihmeellisen pelon vallassa menin, sitten laskemaan koiran painoa. Tiesin sen olevan iso luku, mutta en todellakaan odottanut niin isoa. Koiran paino on noussut 22 kilosta 25,8 kiloon. (Novascotiannoutajanartun paino saisi olla maksimissaan 20 kiloa.) Sain aivan järkyttävän itku ja raivari kohtauksen. Miksi se paino ei tipu? Miksi tuo pirun koira vain lihoaa kokoajan, vaikka mitä tekisi. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja samalla olen todella huolissani tästä tilanteesta.

Olenkin alkanut pohtimaan, että voisiko tämä lihominen olla jo jotain paljon vakavampaa, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sillä Rosa kieltäytyi eilen lenkille lähdöstä. Nimen omaan kieltäytyi, ei suostunut liikkumaan mihinkään. Olimme päivemmällä käyneet jo kierroksen, mutta silti tuo oli täysi yllätys. Koskaan ennen ei ole kieltäytynyt lenkille lähdöstä. (Syy voi myös olla se, että olin vihainen tuolloin, mutta silti...) Tänään lähti onneksi riemulla matkaan. Lisäksi sillä on jatkuvasti korvatulehduksia. Ilmeisesti on taas aika käydä mutkin eläinlääkärillä...

 

SDC10953-normal.jpg

DSC00026-normal.jpg

 

Kaikesta tuosta huolimatta lukio on kohta onnellisesti ohi. Kaikki vaadittavat kurssit on suoritettu. Tasan tarkkaan ne kaikki 75 kurssia. (Itse asiassa suoritin 76 kurssia, mutta siitä viimeisestä vapaaehtoisesta englannista en ottanut numeroa nelosen korotuspakon pelossa.) Nyt painetaankin menemään lukuloman merkeissä. Matematiikkaa ja fysiikkaa pitäisi lukea. Ainakin teoriassa, ehkä käytännössäkin. Kesätöitä on myös tullut haettua urakalla. Paperia on pistetty menemään isommille yrityksille, kuten Ruukille ja Iss:ään, sekä pienemmille kohteille. Pisteet tuosta itselleni. Toivon mukaan tulisi edes jotain työtä, mutta erityisesti kuitenkin haluaisin puutarhalle töihin. Kesäksi kasvattelemaan ja poimimaan kurkkuja sekä tomaatteja. Se olisi vain niin ihanaa.

Akarn