Puoli Suomea jouduttiin ajamaan, että päästäisiin koiran kanssa hiihtämään. Tällä kertaa latuja pitkin painettiin menemään ihan luvan kanssa. Yleensä kun olen tulkinnut noita latupykäliä vaaleanpunaisten silmälasien takaa. Täällä kun ei virallisia koiralatuja ole. Paitsi joskus oli yhdeksän aikaa koiravaljakoilla latuvuoro hiihtomajalla. En kyllä edes tiedä saisinko sinne sekaan mennä tällä yksi koiraisella valjakollani, joten... Rosan kanssa olla siis pyöritty näillä pienemmillä laduilla, joita ei olla jaksettu mihinkään latukarttaan merkata. Poissa ollaan pysytty kaikilta isommilta, sekä niiltä joihin on selvästi merkattu, ettei koiria. Koskaan ei ole kukaan vastaantulija sanonut mitään pahaa Rosasta. Ainoastaan on tullut positiivista kommenttia.

 

 

Käytiin siis viime viikolla Ylläksen koiralatuja  Rosan kanssa kuluttamassa. Ja mahtavaa oli! Vaikkakin alkumetrit olivatkin hieman vaikeita. Uusia hajuja oli ilmeisesti niin paljon. Päästiin kuitenkin matkaan ihan kunnialla. Heti muutaman pysähdyksen jälkeen. Vastaan tulevat ihmiset ohitettiin tosi nätisti alusta lähtien, mutta ensimmäinen vastaantuleva koira oli katastrofi. Auta armias kuinka Rosa syöksyi sen perään. Ehdin vain älähtää "Rosa!" Ja sitten lennettiin mukkelis makkelis. Sain siinä vähän aikaa sitten selvitellä suksiani ja koiran narua. Vastaantulija jatkoi matkaansa kuitenkin iloisesti ilman mitään hämminkiä. Katseli vain välillä olkansa yli peräämme. Ei nolottanut yhtään! Vastoin käymisestä huolimatta jatkettiin matkaa Rosan kanssa. Onnekseni toisen koiran ohittaminen meni huomattavasti paremmin. En vetänyt nurin ja Rosa keskittyi vain omaan suoritukseensa. Samalla lailla mentiin loputkin vastaan tulijat. Hiihtäminen onnistui siis todella hyvin. Sanoisinko perfecto!

 

​

Yllätyksekseni koiraladut olivat todella hyvässä kunnossa. Ei niitä normaaleista laduista erottanut muu kuin sininen koiran merkki. Ei ollut kakkoja näkyvissä, eikä ladulla kusimerkkejä. Vain parissa kohdin sivumpana ladusta oli pari pissapaikkaa. Nimenomaan vain pari. Koko sen lenkin aikana mitä käytiin. Ihmettelenkin nyt kovasti, miksi koiralatuihin suhtaudutaan niin kielteisesti. Siistiähän siellä oli. Toiveena olisi, että tännekin saataisiin edes yksi virallisesti koirille tarkoitettu latu. Toivossa on hyvä elää. Täällä jaaran kuusessa kerta vastustetaan aivan kaikkea vain vastustamisen takia.

Käytiin tietysti myös makkaraa paistamassa ja tottakai Rosa sai siitäkin osansa. Armopaloista huolimatta Rosan paino on näiden viikkojen aikana pudonnut kilolla. JEE!  Haluaisin nyt niin päästä uudestaan hiihtämään, mutta ei tuolla pihalla oikein voi. Krookukset vain kasvavat kovaa tahtia kukkapenkeissä. Aurinko paistaa ja kissa on ruvennut selvästi taas ulkoilleen. Vähän väliä on parkumassa ulos ja haluaisi olla siellä pitempääkin kuin sen viisi minuuttia. Ei vain käy pyörähtämässä, niin kuin talvisin. Tuuli kuitenkin vielä vähän epäilyttää. (Näkee kuvastakin) Ei jäänyt kanssani ulos narun nokkaan lukemaan matematiikkaa vaan sen piti päästä sisälle turvaan.

Akarn

P.S Olen taas onnistunut kävelemään kenkäni hajalle.