Rosasta on tullut täti jonkin aikaa sitten. Tätä ilo uutista olen nyt huudellut ympäriinsä kaikkien kiusaksi. Näytellyt koiranpentu kuvia ja ollut kuin ne olisivat omiakin pentuja. Aivan kuin... Jeah, taitaa itsellä olla vauvakuumetta. Se on hyvä iloita näistä pennuista, koska Rosa ei hyvin todennäköisesti tule koskaan omia saamaan. Syy tähän löytyy minusta. Ei olisi päätä sellaisen lauman kaitsemiseen, eikä rahaa, tai aikaa, tai tietoa. Ja kohta jo vanhuus koputtaa ikkunaan. Rosa olisi aivan varmasti yhtä hyvä emo kuin siskonsakki, sitä en epäille yhtään.

Tietoa näistä pennuista löytyy kasvattajien omilta kotisivuilta. Kuvia myös jos vähän etsii.

Ninnin pennut: http://www.kotinet.com/goldenkosmos/d-pentue.html

Ritun pennut: http://www.omanetti.fi/harjsar/ritu-cayo.html

Näiden ilouutisten lisäksi olen saanut kesätöitä ja vedänkin nyt 8 tunnin päiviä siivoten. Töiden jälkeen olo on aina hieman, sanoisinko vetelä. Jalkoja särkee ja aivot on puuroa. Riemukkainta on se, että iltaisin väsyttää sillä hyvällä tavalla. Uni tulee helposti eikä tarvitse koomata yön yli. Huomaan myös tulleeni paljon pirteämmäksi. Jaksan tehdä asioita ihan eri tavalla. Itsensä käynnistämiseen ei mene ikuisuutta enää. Tätä olen niin kaivannut! Tuli myös selvääkin selvemmäksi, että ammattini tulee olla ruumiillista työtä. Tekevää ja vaihtelevaa. Toimisto työ vain lähettäisi minut kohti hautaa.

Nyt mennään taas niin kovaa vauhtia eteenpäin, että kohta lennetään varmasti nokilleen niin että pölähtää. Sitä odotellessa vähän musiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=q7QQLsC7QEw

Jännä sinänsä, vaikka kaikki menee nyt hyvin. Aina välillä vaivaa tunne siitä, että haluaisin niin kovasti olla jo jotakin. Osoittaa jotain konkreettista siitä, että olen saanut jotain aikaan. Kilpailu tuloksia, serttejä seinälle, diplomeja. En tiedä, jotakin...

Akarn

P.S Eikö olekkin Rosa ollut söpö makkarapötkö muinaishistoriassa.