En ole vieläkään kertonut Kapusta kenellekkään, vaikka Kapu on ollut meillä jo kohta yli kk. En ole esitellyt Kapua vielä, vaikka ystäväni on käynyt kylässä. En ole esitellyt Kapua, vaikka olen ottanut sen mukaan Raaheen kotia jouluksi vanhemmilleni. Kannoin kokonaisen terraarion sisään ja eikä kukaan huomannut tai sanonut yhtään mitään. Minusta tuntuu, että en olisi saanut ottaa Kapua. Tuntuu kuin Kapu olisi yhtä kieletty olento kuin ne tuhannet metsästä pyydystetyt/löydetyt villit myyrät, hiiret sisiliskot ja sammakot. Ja ties mitkä muut eläimet mitä olen aina nuorempana kotia raahannut huonolla menestyksellä. Löytöeläin kodille viedyt, myöhemmin Kurnauksi nimitetyt kissat, nuo päähän pistot. Kaikki nuo eläimet, joiden elämää olen hankaloittanut ja vaikeuttanut ja vahingoittanut tyhmyyttäni.

Olen kuitenkin vilpittömän onnellinen Kapusta. Riemuitsn sisäisesti kun Kapu tulee vapaaehtoisesti kädelle ja kuten tänään käytti kättäni siltana halutessaan siirtyä eri tasolta tasolle. Kiipeilypuulta koulupöydälle. Iloitsen kapun vilistässä pitkin sänkyäni, pöytää, kiipeilee kukkapurkeissa. Rakastan hänen katsomistaan. Minun salaisuuttani.

Olen esitellyt Kapun Rosalle. Rosa tuntuu tajuavan, että Kapu on nyt osa laumaa ja että Kapu on pieni ja hauras. Että Kapun kanssa pitää ottaa rauhallisesti. Otin ensin Kapun käteeni ja annoin Rosan haistella häntä siitä. Esittely ei ollut pitkä sillä Kapua pelotti. Värisytti häntäänsä. Toisella kerralla annoin Rosan katsella Kapun sen juostessa sängyllä. Aiemminhan Kapu on juossut vapaana vain terraariopöydällä Rosan ollessa huoneessa. Siinä Rosa sai haistella Kapua Kapun itse tullessa lähelle. Pianhan Kapu näytti Rosaan tottuvan. Seuraavaksi pyysin Rosan itse sängylle makaamaan Kapun juostessa irti, voi sitä hännän heilutusta Kapun tullessa tutkimaan. Sellaista ihastuttavaa värisytystä, jota Rosa tekee silloin kun on makuulla ja tervehtii jotakuta. Olen niin kiitollinen tuolle koiralle. Miten se oikein tajuaakaan asioita.

Ja kissa. Mäyki voitti sen väännön siitä voiko terraarion päällä istua. Vastavetoni ovi (Ovi, jota ei perinteisesti saa kiinni, koska on aivan liian iso oviaukkoonsa. Insinöörit. :D) on kiinni painoilla eli koulurepulla tai jakkaralla iltaisin Kapun ollessa aktiivisimmillaan. Lauma on siis vakiintunut ja käytännön asiat ovat alkaneet muuttua rutiiniksi. Ja luulen, että kaikki ovat ihan kohtuu tyytyväisiä ratkaisuihin, jopa Kapukin. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että Kapu on sisäsiisti eli oppinut tekemään tarpeensa "hiekkalaatikkoon". Laitoin terraarion yhteen nurkkaan kissanhiekkaa tarjotakseni Kapulle uusia materiaaleja tutkittavaksi ja kaiveltavaksi. Yllättäen Kapu ottikin sen vessakseen ja loppu onkin historiaa. Päivittäinen terraarion siivoaminen onkin nyt ihan älyttömän helppoa. Kuopaiset vain vessanurkan, vaihdat veden ja se on käytännössä siinä. Siisti poika tuo Kapu. Tuo minun julkinen salaisuuteni, joka kuvaa hyvin sitä kuinka hyvin voin kertoa asioita kasvotusten yhtään kenellekkään. On liian iso kynnys sanoa, että hei ostin lemmikkihiiren! Kuvittele, jos pitäsi kertoa jotain vakavampaa, kuvittele, jos pitäisi... En oikein tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.

Secret, By The Pierces: https://www.youtube.com/watch?v=f_AyjjBAV8c

Akarn