Västäräkin pesueesta, siitä, jonka päältä Rosan kanssa melkein kävelimme, ei yksikään sevinnyt. Ei yksikään. Ei uusia kesäntuojia, ei mitään. Vain hylätty pesä kylmenneine munineen. Tulee väkisin mieleen se toinen pesue, jolla oli aivan yhtä hyvä tuuri tai huonompikin, koska edes molemmat vanhemmat eivät selvinneet. Pääsimme seuraamaan oikein autiopaikalta toisten onnea ja uuden kodin rakentamista. Paras pesäpaikka löytyi räystäältä suoraan talon oviaukon vierestä. Meidän kulkemiset eivät näyttänyt niitä vasta rakastuneita haittaavan. Huolellisesti pesä rakennettiin ja huolellisesti munia haudottiin, kunnes yhtäkkiä kaikki hiljeni. Ihmettelimme kovasti miksi tuttu pyrstö ei enää törröttänyt räystään laidalta ja toinen lintu partioinut kehikoissa ylpeänä rintaansa pörhistellen. Kunnes yksi päivä kävelin parvekkeelle ja löysin kuolleen linnun. Yhden kauneimmista linnuista mitä olen koskaan nähnyt. Siinä auringon valaisemana, liikumattomana makasi meidän pikkuinen luvaton naapurimme. Ikkunaan törmänneenä. Hautasin pikkuisen hyvin lähelle partiointi paikkaansa ja toivotin viimeiset jäähyväiset. Olisin niin toivonnut niin erillaista eroamista. Myöhemmin myrskyt, sateet ja aika hävittivät pesän, tuon yhden kesän kauneuden ja toivon.

Nyt monta vuotta myöhemmin istun tässä ja katselen omaa ikkunaani, ja mietin, että murskaanko omat siipeni, pökerrynkö hetkeksi, vain pääsenkö läpi lentäessäni sitä vasten. Väistää en enää ehdi. Väistöliike olisi pitänyt jo tehdä monta kuukautta sitten. Mietin näitä ja odotan kauhulla koulujen alkamista. Haaveilen siitä, että voisin vain heittää kaiken helvettiin ja lähteä, mutta ei minulla ole suunnitelmaa. Tippuisin tyhjän päälle ja pettäisin vanhempani. Ja he ovat tehneet niin paljon eteeni ja niin turhaan.

Rakkaus ei kanna. En taida olla kovin uskollinen luonne loppujen lopuksi. Tuntuu, että voisin taas lähteä etsimään itselleni uutta kuningasta. Pidän edelleen nykyisestä kuninkaastani, rakastan viestitellä hänen kansaan, olen käynyt kylässäkin, mutta. Jeah, mutta. Tulee fiilis, että ei hän minusta välitä niinkään, ei kosiskele, ei pyydä ulos, ei leiki herrasmiestä, ei. En tiedä, pitäisikö minun pyytää häntä lähtemään tanssimaan kanssani, mutta eikö se ole miehen työ. Kerrankin haluaisin olla konservatiivinen, kerrankin haluaisin lähteä, kerrankin haluaisin kertoa itsestäni kaiken. Ja ei. Hän tietää minusta jo enemmän kuin yksikään muu ja ehkä siinä onkin ongelma. Ei hän vielä ole juossut karkuun, mutta ehkä hän onkin liian kohtelias siihen. Ei hän ole niin kuin unelmieni prinssi, mutta tarviiko kuninkaan edes olla unelmien prinssin näköinen. Hän on ihana. Itseppä halusin rakastua ja tämä taitaa olla lähin mitä tulen siihen pääsemään.

Täytin muutama päivä sitten 23v. ja olen niin onnellinen, että jäljellä on enää vain seitsemän vuotta. Ikuinen väsymys painaa. Se on sitä, kun sielu on väsynyt ja keho tulee hyvään tahtiin perässä. 

Akarn

Atb - My Everything (https://www.youtube.com/watch?v=lVyCRFkdKic)