I'm beautiful shell, nothing else.

I don't feel beautiful, I hate my picture.

But, I can see how people react to me.

I'm heart breaker.

I'm destroyer, not a builder.

And, I think that's why it's so hard to be myself

Why it's so hard to live.


Kotimatkalla, kello 5:00 pysähdyn katsomaan nuoria kurkia. Nekin pysähtyvät katsomaan minua, taustalla laulaa kukko, viileä tuuli kuivattaa nihkeää ihoa, heiluttaa kypsyvää viljaa. Katselen mailmaa, hengitän ilmaa. Olo on selvä, tiedän kuitenkin olevani humalassa, ei ole mitään syytä miksi en olisi. En ole surullinen, en ole onneton, olen pelottavan rauhallinen. Tiedän satuttaneeni taas ihmistä, aiheuttaneeni draamaa. Tilanne on niin sekavan selvä. En ole parisuhteessa, en ole varattu, ja silti tuntuu kuin olisin pettänyt. Ja tavallaan petinkin. Petin viime öisen tanssikumppanini. Sain hänet ajattelemaan, että hänellä on mahdollisuus, vaikka olen jo tehnyt päätökseni. Minulla on jo voittaja, vaikka en tiedä kuinka pitkään. Pidän hänestä. Pidän liikaakiin, pelkään häntä, pelkään rakkautta.

Kurjet rentoutuvat, yksi niistä alkaa nyökyttämään päätään, liikuttelemaan ylös ja alas. Levittää voimakkaat siipensä, piiskaa ilmaa, hyppii ylös alas, syöksähtelee. Pystyn kuulemaan ilmavirtojen liikkeen, aistimaan siipien voiman ja melkein tuntemaan iskut kasvoillani. Soidin tanssi. Kysyn jälleen sydämmeltäni sen kysymyksen, "Voitko jo lopettaa? Olen jo niin väsynyt."

Akarn