Käytiin koiran kanssa hakemassa pihalta heiniä. Toiveena oli, että niistä olisi saanut aikaan hienoja koristeita. Olkipukkeja, himmeleitä ja ehkä pari possua. Kotiin päästyäni laitoin oljet lattialle odottamaan myöhempää käyttöä. Siihen ne saivatkin jäädä yöksi. Tarkoituksena oli ryhtyä aamulla auringon siivittämänä hommiin. Niin suunnittelin, toisin kuitenkin kävi. Jokainen joka on omistanut kissan tai koiran osaa varmasti arvata tulevan. Minun suloiset karvakasani päätyivät pitämään kunnon juhlat yöllä. Ohjelmana oli heinien metsästystä, sukeltamista ja aarteen kätkentää. Hauskaa tuntui olevan, vaikka bileiden ruoka lista oli hieman laihan puoleinen, pelkkää heinää, mutta näytti ja kuulosti maistuvan hyvin kummallekin. Minun lihansyöjäni <3. Sen verran ääntä näistä bileistä lähti etteivät ne jääneet huomaamatta. Kuitenkin ötököilläni oli niin hauskaa, etten viitsinyt alkaa ilonpilaajaksi ja keskeyttää niiden leikkejä. Päätös oli mielestäni oikea, vaikka aamulla sainkin sitten siivota urakalla. Ilo oli katsoa hämärässä huoneessa Misun vauhti loikkia ja hyökkäyksiä heinäkasan kimppuun Rosan riehuessa taustalla yksittäisen heinänkorren kanssa. Naurussa oli todella pitelemistä. Varsinkin kissan sukellellessa vauhdin kera pää edellä heinä kasaan yhä uudestaan ja uudestaan.

 

 

Aamulla ulkoa hajetuista oljista puolet oli kadonnut parempiin suihin ja toinen puolisko oli tipahtanut silppurista läpi. Niitä sitten sai kerätä joka paikasta. Onnekseni suurin osa oli pysynyt lattia tasolla ja ne sai helposti lakaistua pois. Olen minä aikaisemminkin tuonut ulkoa luonnonmateriaaleja töihini, mutta vaikka kovasti ovat kiinnostaneet eivät ne koskaan ennen ole olleet näin haluttuja. Tiedä sitten mitä hajuja niissä oljissa oli, jokin myyrä ehkä käynyt pyörimässä tai... ehkä en edes välttämättä halua tietää.

Eivät elukat aivan kokonaan saaneet kuopattua koriste haavettani. Tein päivemmällä selvinneistä heinistä yhden pikkuisen olkipukin. Valitettavasti siitä ei ole kuvaa.

 

Akarn