Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Iisalmessa Match Show:ta. Siellä oli tasan yksi tolleri. Hieman outoa, sillä täällä kotopuolessa tollereita on vähän joka paikassa, mutta onhan tässä kasvattajakin vieressä. Se varmasti vääristää tilannetta. Sama oli kultaistennoutajien kanssa. Nekin loistivat poissaolollaan. Painotus oli selvästi pienemmissä koirissa ja pennuissa. Niitä kyllä riitti, lähes joka rotua ja kaiken ikäisiä. Voi kun osaavat olla oikein suloisia halutessaan. Olen vain huomannut, että koiranpentujen kanssa pätee sama sääntö kuin miestenkin. Niitä on kiva katsella, mutta ei ikinä kotiin. Tulee vain hankaluuksia ja valvottuja öitä. Enemmän vaivaa kuin hyötyä. Paitsi, että loppupeleissä niiden on pakko jossakin vaiheessa kasvaa aikuisiksi...

Oikeastaan ensimmäistä kertaa yritin leikkiä oikeaa kuvaajaa. En vain napannut satunnaisesti kuvia sieltä täältä siinä toivossa, että joku lasahtaisi kohdilleen. Ja se näkyi heti kuvien määrässä. Niitä on puolet vähemmän. Laadusta en sitten tiedä, ylpeämpi kuitenkin olen.

Lisäksi tällainen ihana harmaa kissa oli koululla ikkunani edessä aamulla oikein toivottomana hetkenä, näin ohi mennen sanottuna, sattui hiirestämään oikeaan aikaan kannaltani. Kiitos kissalle siitä.

Akarn