Rakastan sittenkin, mutta tämä rakkaus ei ole räiskyvää, hukuttavaa, juovuttavaa tai kiihkeää. Se vain on olemassa. Itse asiassa, se on melko pelottavaa, voimakasta ja syvälle juurtunutta. Se tuo mukanaan huolta, eikä sitä huomaa, jos sitä ei ajattele. Ei ollenkaan niin kuin kirjoissa ja saduissa mainostettu rakkaus. Tämä rakkaus on itsenäinen, vahva ja piilossa.

Ja ehkä sekin on rakkautta, kun säännöllisin väliajoin mietit henkilöä, ja ajattelet lähettäväsi hänelle kortin, vaikka et sitä sitten lähettäisikään. Ja ehkä, sekin on rakkautta, kun heräät painajaisesta onton tunteen keskelle ja haluaisit soittaa ja varmistaa, että kaikki on hyvin. Keskiyöllä. Ja ehkä, se on myös rakkautta, kun pelkkä katsominen saa aikaan lämpimän olon tai kun hymyilet muistellessasi yhteisiä hetkiä. En vain ole koskaan ajatellut sitä rakkaudeksi.

Vein eilen erittäin hyvälle ystävälleni lahjaksi pöllön. Sellaisen pienen pehmolelupöllön. Ja yllättäen tajusin rakastavani häntä. Ihan oikeasti rakastavani. En niin kuin mies rakastaa naista tai nainen rakastaa miestä. En niin kuin sisko rakastaa veljeään tai veli siskoaan. Minä vain rakastan häntä. Sielunkumppani, taitaa kuvailla tunnetta parhaiten. Juttelin hänen kanssaan eilen, taas puuta ja heinää, ei mitään tärkeää. Paranneltiin maailmaa. Mutta hänen kanssaan minun on helppo olla, hänen kanssaan voin hengittää ja hänen kanssaan on aivan sama mitä huominen tuo tullessaan. Sillä huomisella ei ole mitään väliä ja huominen ei voi satuttaa minua kun olen hänen kanssaan.

Sain eilen itselleni työssäoppimispaikan. Aivan ihanalta vaikuttavalta tilalta Lapinlahdelta. Odotan toiveikkaana tätä elämän vaihetta. Toivon, että se antaisi yhtä paljon muisteltavaa ja opettaisi minulle yhtä paljon uutta niin kuin aikaisemmatkin paikat Escurial ja Koljonvirta.

Kaikesta huolimatta toivoin eilen kuolevani kaksi kertaa. Se on kuitenkin kaksi kertaa vähemmän kuin mitä toissapäivänä. Olin siis eilen todella korkealla ja matalalla samaan aikaan. 12 tunnin aikana olin valmis uskomaan maailmaan ja ottamaan itseltäni hengen saman tien. Tänään olen päässyt helpolla. Olen harhaillut sellaisessa luottavaisessa olotilassa koko päivän. Olen ollut tyytyväinen. Kävin kirjastossa palauttamassa päivän myöhässä olleet kirjat, ulkoiluttamassa koiraa merenrannan tuiskussa ja haistelemassa koirapuiston hajuja. Käytin kissan pihalla, join kahvit ulkona ja katsoin Zorro-elokuvan. Odotan iltaa ja nukkumaan menoa. Huomenna ei ole mitään uhkaavaa tai pelottavaa tulossa, joten uskon hyvin vahvasti, että tänään ei tarvitse toivoa, että tänään olen tyytyväinen siihen, että hengitän ja sydämeni lyö.

Hyvää loppuiltaa!

Akarn